Rule number one, is that you gotta have fun

Sävelet kantautuu korviini, kun istun sängyllä juomassa teetä ja muu maailma vasta heräilee. Toinen kissoista kantaa sängylle ensimmäisen varoituslapun ja käy sen päälle nukkumaan. Toinen puolestaan vaeltaa peiton alla nukahtaen sinne. Kuuntelen pienten kisujen tuhisevaa hengitystä ja hymyilen. Pieniä asioita, pieniä onnelisuuden hetkiä.

Lähes jokainen ilta kuuntelen samat biisit. Jokainen ilta korviini kantautuu naisen äänellä sanat 'all I ever wanted was the world'. Niimpä niin, elän haaveissani. Joka ilta makaan sängyllä katsellen katosta roikkuvia unisieppareita ja uppoudun unelmiini. Päässäni pyörii tuhansia lauseita, joita muitoilen päässäni valmiiksi täydelliseksi kertomukseksi elämästäni, jonka voisin jakaa täällä. Kuitenkin jokainen kerta istun koneen ääreen pää täynnä tyhjää, kun ne täydelliset tarinat valuivat korvista ulos.

Välillä keskellä yötä lähden ulos kävelemään, ettei kukaan näkisi minua. Viereinen pimeä metsäpolku jota himmeät harvaan asetetut katuvalot valaisevat. Jään sillan kaiteelle istumaan ja mietin mitä kaikkea voisinkaan saavuttaa elämässä. Voisin saada lähes kaiken haluamani kun vain tekisin töitä sen eteen, mutta kuitenkin olen laiska ja aikaansaamaton.. Olen haaveilija, minkä sille mahtaa. Tyydyn haaveilemaan asioista ja odotan että kaikki putoaisi syliini. Ehkä viellä joku päivä otan itseäni niska kiinni ja aloitan uuden sivun elämässäni ja toteutan suurimmatkin haaveeni. Ehkä jo huomenna, kuka tietää.

Remembering sunday

Ruotsin risteilyjä, ompelemista, konsertteja,  ja muutama uus tuttu. Suppeasti sanottu, mutta siinä mun kesäloma on oikeastaan ollut. Kirjoittamiseen kaipailisin inspiraatiota joka on hukassa aivan täysin, eikä koneessa muutaman viikon vallinnut viiruskaan auttanut asiaan jolloin en konetta voinut käyttää lainkaan.

Kolari tuli ajettua kesäkuun alussa, tai kyydissä olin ja Jenna pikkuserkku ajoi. Tolppaa päin ja tyylikkäästi sairaalassa makoilin somistautuneena vaalenapunaiseen sairaala-asuun. Tippaletku kädessä ja liikkumiskielto. Hiusmurtumia varpaassa ja kylkiluissa, skolioosi, selkänikamia painautunut yhteen, ruhjeita, 3cm repeytymä keuhkoissa, ilmakeuhko... Ja tietysti kaiken lisäksi mukavat sakot, joiden summaa ei viellä tiedetä. Kokemus sekin. Sairaalasta lähtö kotiin ennen varsinaista lupaa, täysi alkoholikielto, mutta kuitenkin suuntasin risteilylle. Viinaa, tanssimista, yksi stalkeri ja maksa tuhoutumaisillaan. Risteilystä en osaa oikein sanoa mitään.. Kaksi yötä oltiin laivalla ja toisena päivänä Tukholmassa käytiin maissa ja taas rakastuin Tukholmaan entistä enemmän. Laivalla oltiin juhlimassa Sarin (pikkuserkku) ja Lotan kolmekymppisiä ja porukassa oli kuusitoista ihmistä. Mutta kuvat kertokoon lisää.

Sarin kans menossa laivaan :D

Tommi sammumispisteessä päätti hypätä syliin.

Risteilyn jälkeen kävin radio aallon ilmaiskonsertissa ihkuttamassa Recless lovea kaatosateessa ja pyöriskelin ympäri stadia Nikon ja risteilyltä löydetyn uuden tutun Jonnen kanssa. Päivät ja ylipäätään kaikki on tuntunu niin turhalle, etten oikein ole tiennyt että miten päin olisi tai mitä tekisi. Koko ajan haluaisin olla menossa ja tehdä kaikkea jännää, suunnittelen kaiken valmiiksi mutta kuitenki päädyn vaan johonkin istumaan ja miettimään että miksi en tehnyt niin mitä alunperin piti. Turhauttaa. Ainoa asia mitä odotan on viikonloput jolloi kaverin kanssa lähdetäään juhlimaan ja juhlitaan koko viikonloppun samoilla silmillä aina perjantaista lauantaihin.

Tällä hetkellä istun Savonlinnassa. Pikkuveli on rippileirillä, muut nukkuu ja mä mietin miks en saa unta. Toisaalta saatan tietää syyn, mutta mulle se ei riittäis viemään mun yöunia. Heti savonlinnaan tullessa viikko sitten sain unirytmin sekaisin, enkä tiedä kuinka onnistuin siinä. Viiikot tuntuu lähinnä parilta päivältä, mutta mä vaan pelkään kesän loppumista. Talven jälkeen olen piristynyt hieman henkisesti ja psyykekkään ei ole täysin romuna, mutta pelkään palaavani siihen entiseen paskaan kesän loputtua, ellen koe ihmettä. Koulu kärsii, ihmissuhteet kärsii ja kaikista eniten minä kärsin. En ole varma mitä täytyisi tehdä, mikä on edes vikana?

Mutta kaikille viellä epätiedossa eläville, värjäsin hiukset.