Sävelet kantautuu korviini, kun istun sängyllä juomassa teetä ja muu maailma vasta heräilee. Toinen kissoista kantaa sängylle ensimmäisen varoituslapun ja käy sen päälle nukkumaan. Toinen puolestaan vaeltaa peiton alla nukahtaen sinne. Kuuntelen pienten kisujen tuhisevaa hengitystä ja hymyilen. Pieniä asioita, pieniä onnelisuuden hetkiä.
Lähes jokainen ilta kuuntelen samat biisit. Jokainen ilta korviini kantautuu naisen äänellä sanat 'all I ever wanted was the world'. Niimpä niin, elän haaveissani. Joka ilta makaan sängyllä katsellen katosta roikkuvia unisieppareita ja uppoudun unelmiini. Päässäni pyörii tuhansia lauseita, joita muitoilen päässäni valmiiksi täydelliseksi kertomukseksi elämästäni, jonka voisin jakaa täällä. Kuitenkin jokainen kerta istun koneen ääreen pää täynnä tyhjää, kun ne täydelliset tarinat valuivat korvista ulos.
Välillä keskellä yötä lähden ulos kävelemään, ettei kukaan näkisi minua. Viereinen pimeä metsäpolku jota himmeät harvaan asetetut katuvalot valaisevat. Jään sillan kaiteelle istumaan ja mietin mitä kaikkea voisinkaan saavuttaa elämässä. Voisin saada lähes kaiken haluamani kun vain tekisin töitä sen eteen, mutta kuitenkin olen laiska ja aikaansaamaton.. Olen haaveilija, minkä sille mahtaa. Tyydyn haaveilemaan asioista ja odotan että kaikki putoaisi syliini. Ehkä viellä joku päivä otan itseäni niska kiinni ja aloitan uuden sivun elämässäni ja toteutan suurimmatkin haaveeni. Ehkä jo huomenna, kuka tietää.
joskus olin kateellinen sulle kun olit scene ja laihempi kun mä. ite olin sellane pieni emoscene pentu sillon. mutta nyt, 4 vuotta myöhemmin oon kiitollinen etten ole sä. sen 4 vuoden aikana mä olen tajunnu että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin laihuus, scenetys, hiustenlaitto ja ulkonäkö. sen 4 vuoden aikana olen selättäny mun mielenterveysongelmat, valmistunu lukiosta ihan hyvil papereil, ryhtyny vakavaan parisuhteeseen (nyt 2,5 v yhdes), hankkinu työpaikan ja kohta lähössä interreilaamaan tienatuilla rahoilla kultsin kanssa euroopan festarit läpi. kaikkea sitä saakin aikaan kun tajuaa ryhtyy ELÄMÄÄN! :) ei sulje haaveilua pois! nykyään mulla on joskus ikävä mun sceneaikoja, kun vaan hengaili, ryyppäs, laitto hiuksia, poltti pilveä ja eli unelmissa öisin ja nukku päivät. mutta sun blogi on vaan niin piristävä kun tajusin että en todellakaan ois halunnu jäädä samaan vaiheeseen kiinni, niinku sä. et tseppiä sullekin et pääset eteenpäin mate :)
VastaaPoistaMä meinasin, että vastaan sulle kokonaisella postauksella, mutta ei, tyydyn vastaamaan sulle tässä. Ensinnäkin mä en arvosta sitä, että sä tulet kertomaan mukamas 'paremmasta' elämästäs mulle anonyyminä. Mä olisin voinut jopa ottaa tän kommentin vähän vakavammin, enkä nauraa räkä poskella jos olisit seisonut tämän niin täydellisen elämäsi takana ja kirjoittanut nimelisenä :) Se että oot tajunnu 4vuoden aikana sen että elämässä on tärkeämpiäkin juttuja kuin joku hiusten laitto ja laihuus niin onnittelen sua aivan valtavasti, jopa kättelisin ja ehkä toisin kukankin jos tietäisin kelle ne toisin. Mä nimittäin olen tiennyt tuon asian jo aina, mä olen aina elänyt hetkessä ja arvostanut elämää ja eri asioita, enkä vain nyhrännyt hiusten kanssa ja ollut muille kateellinen kun he olivat minua laihempia :) Mä oon puolestas ilonen, että säkin aloit vihdoin elämään, mutta mun mielestä elää voi myös ilman parisuhdetta tai miljoonia, joilla voit lähteä reilaamaan. Mulla on ollut muutamia parisuhteita ja oon elänyt onnellisesti niiden aikana ja nyt monta vuotta onnellisesti sinkkuna. Sun selityksistä ymmärtää vain että sun mielestä raha ja parisuhde tuo onnen, joko sä olet hyvin kapeakatseinen tai sitten sä et vaan oo niitä kaikkia ihania asioita kokenu jotka tekee myös onnelliseks :) Ja mä en kaipaa niitä kamppiemo aikoja sen enempää kuin muutakaan, se oli vaan yks elämän vaihe josta mäkin olen jo päässyt ohi, vaikka toisin väität. Myös se että sun mielestä mä olen jäänyt johonkin samaan vaiheeseen kinni on aika rankka väitös, kun sä tuskin seuraat mun elämää kärpäsenä katossa tai tiedät siitä ylipäätään yhtään mitään. Lähdetään nyt vaikka siitä että jos olisin jäänyt samaan vaiheeseen kiinni, niin mä vielläkin istuisin istuisin jossai ruttiksessa litkimässä kaljaa ja jauhamassa paskaa ringissä, mitä kuitenkaan en tee. Mun elämä luistaa paremmin kuin kulli litimärässä tussussa, mun haluamallani tavalla. Mulla on ihanat ystävät, läheiset välit perheen kanssa, saan toteuttaa mun unelmia ja elää elämää tässä hetkessä! Vaikka mullakin on vaikeita päiviä niin mä olen niin tyytyväinen mun elämään ku olla vaan voi ja siihen ei entiset pikkuemot millaan tapaa vaikuta :) Mutta kiitos kommentista, ja ens kerralla kirjota toki nimellä niin otan sun asias tosissani :)
Poista