It's like I've seen the light but you have never known

Päässä pyörii miljoona asiaa ja kaikki tapahtuu niin äkkiä. Vielä muutama viikko sitten luulin että en pääse muuttamaan Mikkelistä pois ennen lokakuuta ja että kesä menisi taas yksin kotona seiniä tuijotellessa. Olin oikeastaan jo luovuttanut ja vaipumassa epätoivoon koko muuton suhteen, etsin jo uutta työharjoittelupaikkaa Mikkelistä ja mietin että tänne kai on jäätävä. Pari päivää sitten kuitenkin äitini ilmoitti että eräs henkilö on juuri irtisanonut vuokrasopimuksensa ja asunto vapautuisi heinäkuun alussa, juuri silloin kun tarkotukseni olisi muuttaa. Viime yönä näin unta että sain kyseisen asunnon, joten rohkaistuin soittamaan asunnon vuokranantajalle ja kuinka ollakkaan nyt se yksiö on mun!

Tällä hetkellä mut valtaa onnellisuuden ja epätodellisuuden tunne. Olen onnellinen, että vihdoin pääsen muuttamaan takaisin Helsinkiin, mutta kuitenkaan en osaa sisäistää asiaa että kuukauden päästä mä en enää asu täällä jumalan selän takana.

Oon myös huomannut että tämä blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Ennen kirjoitin lähes päivittäin, mutta sitten minusta tuli erakko. Hehe, Ei nyt aivan mutta ainakin lähelle osuu. Ennen asuin jumalan kannikoiden välissä, Nurmijärvellä. Siellä suoran sanoen kiinnostus kirjoittaa blogia oli nollassa, joka päivä en viitsinyt kirjoittaa siitä samasta naapurin ölinästä ja kuorsaamisesta tai siitä kuinka taas kerran kävin Helsingin yöelämässä. Sitten muutin tänne jumalan selän taakse, jossa päiväni koostui lähinnä kotona kissoille höpöttelystä ja naapurien kyttäämisestä. Inspiraatio oli täysin hukassa, johtuen ehkä myös siitä että kiinnostus koko tämän galaksin toimintaan ja omaan elämään oli aika hukassa.

Nyt kun olen päässyt lähemmäs tavoitteitani ja asiat alkaa taas luistamaan niin kuin olen suunnitellut, mielenkiinto palaa taas asioihin ja kaikki alkaa palata taas ennalleen. Pian asun uudessa asunnossani ja voin nauttia kesästä. Syksyllä edessä häämöttää viimeiset kurssit koulussa ja aloitan lokakuussa viimeisen työharjoittelujakson, jonka jälkeen yksi elämän suurimmist tavoitteista on saavutettu, minä valmistun viimeinkin! Tällä hetkellä tuntuu et vihdoin asiat alkaa loksahtaa paikoilleen ja en voi ku hymyillä!

It's like you're chosing to ignore me when I'm at my worst

Viellä hetki sitten musta tuntui, että kaikki on mahdotonta ja kaatumassa niskaan. Olin jäänyt paikoilleni, enkä tiennyt kuinka siirtyä eteenpäin. Kauan olin ollut samassa pisteessä ja jahdannut samoja asioita, kunnes lopulta tajusin kuinka tyhmä olenkaan ollut. Viimeinkin osasin päästää irti ja siirtyä elämässäni eteenpäin. Löysin itsestäni ja kaikesta ympärilläni olevasta uusia puolia ja nyt tuntuu kuin olisin vapautunut kahleista. Voin viimein taas nauttia elämästä.

En aio tuhlata enää elämääni menneiden pohtimiseen tai takertua asioihin, jotka ovat saavuttamattomissa, vain päässäni olevia harhakuvitelmia. Aion ottaa uudet hasteet vastaan ja toteuttaa itseäni, elää juuri niinkuin minä haluan, enkä niinkuin toiset olettavat minun elävän. Luultavasti mietin vuoden päästä, että mitä helvettiä ajattelin näinä hetkinä ja kuinka olisin voinut tehdä nämä ja tulevat valintani toisin, mutta toisaalta miksi alkaisin katua jotain elämässäni mitä olen sillä hetkellä halunnut. Ei minulla ole aikaa jäädä katumaan valintojani, etenkään jos olen tyytyväinen tähän hetkeen... Ilman kaikkia typeriä ja vähemmän typeriä valintojani, en olisi nyt tässä. Siispä täysillä eteenpäin kohti uusia pettymyksiä! hahaha, ei nyt sentään.