Jos elämä olis uni -toisilla painajainen, toisilla unelma, josta me herättäisiin sitten kun me kuollaan... Olisko se niin, että ne jotka elää nyt sitä unelmaa; niiden elämä olisi yks hemmetin painajainen. Painajaisessa nyt elävillä taas herätessään olisi kaikki parhainpäin ja kaikki mitä vain voisi kuvitella. Mitä jos ihmiset ei koskaan kuolekkaan pois, vaan tavallaan on monessa unessa ja aina herää uuteen uneen. Joskus eläisi saman 'elämän' uudelleen, jotta voisi korjata tekemiään virheitä, mutta koskaan ei kuitenkaan muistaisi 'eläneensä' ennen sitä tai tehneen asioita ennen. Vai onko se vain karu totuus, että ihminen kuolee, katoaa tajuamatta enää mitään -katoaa maailmasta kokonaan.
Täs päivien mittaan mä oon alkanu miettii, että mun ois aika tehdä joitain tosi radikaalisii muutoksii. Lähinnä ulkonäköön ajattelin. Nyt ensimmäiseks mullon ollu mielessä, että kun hiukset nyt on täs kasvanu jonkun aikaa, mahdollisesti jo kesän alussa tekisin ehkä oudoimman päätöksen ikinä. Värjään hiukset ruskeiksi/mustiksi jommin kummin, leikkaan otsiksen takas ja otan läväreitä pois, joiden tilalle uusia. No ensinnäkin ottaisit kaikki muut lävistykst naamasta pois, paitsi bridgen. Sitten vaihtoehtoja brigen lisäksi olisi a) poskilävärit b) medusa c) snake bites. Mutta tämäkin oli vasta ensimmäinen päähänpisto, josta tykkäisin. Muitakin ideoita varmasti tulee, mutta tämä nyt varman pysyy ykkösenä. Tosin hiusväriä mietin myös pitkissä hiuksissa vaal.punaisena. Mutta saa nähä mitä viellä teen ja milloin satun sille tuulelle, että nyt riitti.
Mua hieman pelottaa kyllä tehdä jotain suuria muuroksia, etekin lävistyksien ja tummeman hiusvärin suhteen. -Koska blondaus. Mulla mieli normaalisti vaihtelee noin kahden minuutin välein, joka voi olla kohtalokasta tietyissä tilanteissa. Pelkään, että jos nyt menen tekemään tämän kyseisen muutoksen joka ei muista kuullosta ehkä niin suurelta niin kadun sitä muutaman sekunnin jälkeen peiliin katsottuani. Tosin jossai sisimmässäni huutaa joku ja sillä on vahva tarve tehdä muutoksia niin ulkoisesti kuin myös elämäntyylissä noin muuten. Luulen, että jos ulkoinen muutos ei tapahdu lähiaikoina, se tulee tapahtumaan viimeistään kesän puolessa välissä, kun synttärini lähestyy ja muutto urakat sun muut on hoidossa. Tätä, uusia suunnitelmia ja ideoita odotellessa... Juon paljon light colaa.
Tässä kun kattelen ympärilleni niin samal huomaan, että mulla on ihan liikaa tavaroita ja turhia asioita mun huoneessa, joita en edes tarvitse tai käytä. Sitten vaatekaapissa on montakymmentä paitaa ja muutamat housut joita en edes käytä, mutta en raaski heittää poiskaan. Ei oo mukavaa olla hamstraaja. Huomenna -siis tänään aloitan taas miljoonannen kerran suursiivouksen ja käyn kaikki hyllyt ja kaapit läpi. Heitän pois kaiken mitä en käytä tai tarvitse. -Turhat roskiin, loput pahvilaatikoissa kellariin. Mä vaan odotan sitä hetkee ku saan ottaa vaan ne tärkeimmät tavarat ja vaatteet mukaan ja lähtee menee tost meidän ovesta. Saan alottaa tavallaan uudellee kaiken. -Poissa täältä tuppukylästä. Saan sisustaa oman kämpän niinku haluan, maalata seinät mahdollisesti ja hankkia vaa välttämättömät tavarat sinne ja tehdä kaikesta oman näköstä. Just sellasta ku mä niiden asioiden haluan olevan, eikä kukaa estä mua.
Tänään myös aloitan ja pyrin saamaan valmiiksi operaation seinät kuntoo. Mulla on miljoonia kuvia valmiina mitkä täytyy vaa tulostaa ja leikata. Eikä siin viellä mitään, kun kaikkiin pikku kuviinkiin tunkee teippiä niin paljon jotta saan ne seinälle. Loppu tulos on mun mielessä ja tahdon siitä täydellisen! Siitä en kerro nyt enempää, saatte sitten nähdä loppu tuloksen huoneesta ylipäätään kunhan se on valmis ja siivottu, jotta siita uskaltaa kuvia julkaista.
And you start to paint a picture of the world just out of view
Bring it with you as you dream and maybe you can wake up too
Oi tätä hellyyden määrää... -Jaa että mitä missä häh? Mulla on suunnaton hellyydenkipeys. Voisin vaan halia ja pusutella -ja ehkä hieman purra. jotakuta nyt niin paljon, että alkais uhria itkettää. Tosin mulla on vaan yks henkilö ketä pusuttelisin. -Missä olet muru? Mun kissat ei oikein pidä mun joka päiväisestä hellyydenosoituksista. Kyllä ne mielellään sylissä istuu ja nukkuu, mutta kun alan halimaan ja puremaan korvasta niin ne menee saunaan nukkumaan. -Missä vika? Tartteen mun oman halinallen, ja vaan sen yhden ainoan. Toki muitakin voin halia, mut ei se ole sama. Oon ollu liian kauan yksin, vaan kissat mun halikaverein ja tietty mun Gabumon, josta en oo voinu luopuu, koska se on aivan ihana!
Mä en oo tässä muutamaan, itseasias koko viikkoon voinu käydä kuvailemassa tai mitään, koska ollut taas vaihteeks kipee. Onko sekään nyt mikään yllätys, että mä olisin kipeenä. Jotenki tuntuu etten mä tervettä päivää koskaan nään. Mutta nyt mullon iha huikee inspis ja voisin tehdä vaikka mitä ja motivaatiooki pursuaa korvista ulos. En tiedä mikä muhun menee aina kun valvon koko yön. Taidan nyt aloittaa saman tien kaiken tekemisen, etten väsähdä ennen kuin edes alotan. Kuvia varmaan sit tuotoksista, huoneesta ja muustakin ens postaukses. Ja videopostaus tulee tässä lähipäivinä, ehkä jo tänä iltana tai huomenna. Sitten tässä lähipäivän teen myös muutaman toivepostauksen mm. mun opiskeluajoista ja kun muutin pois kotonta, vaatekaapin ja laukun sisältö ja joku pyyti kertomaan ja kuvaamaan kaikki mun pehmoeläimet, siispä nekin tulossa! -Ja niitähän riittää, en raaski laittaa varastoonkaa pimeään.
