What if it never gets better?

Istun ikkunan reunalla ja katselen tähtiä, jotka koristavat mustaa taivasta. Mielessäni on vaik yksi asia; näetkö sinä saman kuin minä. Välillämme on satoja kilometrejä ja niistä jokainen metri on liikaa. Monien vuosien jälkeen olen tullut kuitenkin taas siihen pisteeseen, etten tiedä mitä sinusta ajattelisin. Välillä tunnen olevani onnellisin ihminen, koska minulla on sinut... Mutta toisinaan taas olen onneton sinun takiasi.  Mikään ei ole tasapainossa ja elämä keikkuu laidasta laitaan, vaikka hetken luulin että välillämme on alkanut uusi luku ja olisit muuttunut... Mutta nyt pelkään taas pahinta, että kaikki on niinkuin aina ennenkin.

So I put my faith in something unknown
I'm living on such sweet nothing
But I'm trying to hope with nothing to hold

I'm living on such sweet nothing
And it's hard to learn And it's hard to love
When you're giving me such sweet nothing

"Lupauksista toisiin ja takaisin. Pari päivää sitten en tiennyt kuinka päin olisin kun odotin tapaamistamme kuin kuuta nousevaa ja nyt en tiedä kuinka päin olisin, sillä pelkään että tulen pettymään taas. Vähän aikaa sitten seisoin kanssasi pimeässä kadulla, tupakan savu sokaisi silmäni hetkeksi ja pelkäsin sinun kadonneen kun avasin silmäni uudelleen. Siinä sinä seisoit vielläkin ja hymyilin. En voinut kun hymyillä tyhmästi takaisin ja toivoa, että ehkä vihdoin kaikki menee niinkuin joskus suunnittelimme. Mitään muuta en toivo, vain että vihdoin kaikki olisi toisin." -päiväkirjasta 15.8.2013