If I have to go, will you remember me?

Naamakuvaa kerrakseen. Kamera mukana, en usko. Lähinnä puhelin kulkee mukana, jonka takia instagram on suuressa suosiossa ja ison kapulan kantaminen jää vährmmälle siispä blogini täyttyy välillä pelkistä instagram kuvista, joiden laatu on taattu pikselimössö. Kuitenkin uudenvuoden lupaukseni on, että alan kuvaamaan enemmä ja blogissani nähdään myös parempilaatuisia kuvia. Muustakin kuin naamastani.
Pää leviää kohta kun on kaikenlaista tekemistä ja aikaa niin vähän. Kaupungista toiseen ja paikasta toiseen paikkaan.

Laatuaikaa kisujen kanssa, pitkästä aikaa nään myös äitini luona majailevia Leilaa ja Nipsua. Kissat on mulle kaikki kaikessa ja tuntu pahalta jättää Milan ja London muutamaksi päiväksi kotiin Nurmijärvelle, kun vietän joulun Savonlinnassa vanhempien luona. Onneksi Niko käy kisuja vahtimassa ja ruokkimassa, ne pärjää kyllä. Muuten ottaisin ne mukaan, mutta kisut ei tulisi toimeen keskenään. Joulukuussa aika on mennyt ystävien kanssa heiluessa ja kaiken näköistä on tapahtunut. Hyviä ja huonoja juttuja. Nyt kuitenki on pienen rentoutumisen aika ja Savonlinnassa olen vai ottanut rennosti, tai kovasti yrittänyt. Juoksemista kaupoissa ja perus joulustressi.

Jotenki must tuntuu et mun päiväkirjasta on tullu mun uus blogi, mut sitä tosin ei muut voi lukea paitsi minä. Jos kirjoittaisin yhtä tiheään tahtiin mun blogia niin teillä ei olis muuta tekemistä kun mun blogin lukeminen. Sitä päivää odotellessa, tosin ehkä mun postaustahti tihenee taas kun alkaa olla jotain kirjotettavaa. Nimittäin mullon hallussa mun uuden asunnon avain ja muutan ensi viikolla Mikkeliin. Moni varmaan ihmettelee, että miksi kun niin kauan aikoinaan halusin Helsinkiin. Kuitenki siellä lähistössä asuessa ilmeni niin paljon mutkia asioissa ja henkilökohtaisia ongelmia, että pakko ottaa etäisyyttä paikkaan, jotta saan kouluni käytyä. Mikkelissä mulla on Jenna ja sehän on tärkeintä. Kuitenkin mulle tulee kova ikävä muutamia ihmisiä ja siksi aionkin käydä Helsingissä vähintään kerran kuukaudessa, ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla... Aina rahatilanteen salliessa ja muutamat ovat luvanneet tulla myös luonani käymään.

Odotan jo sitä kun saan tavarat uuteen asuntoon ja pääsen sisustamaa ja järjestelemään asuntoa. Uusi asuntoni on pieni kaksio, vihdoin saan erillisen makuuhuoneen. Plussana asunnossa on pieni kylpyamme ja astianpesukone. Toki lyhyt koulumatkakin on aina etu, sillä saan nukkua pidempään, eikä tarvitse mennä bussilla keskelle peltoa, joka vei Nurmijärvellä kaiken motivaation kouluun menemisen suhteen. Kissojen kanssa voi olla melkoinen taistelu kuljetusboksiin ahtautumisen ja yli kahden tunnin automatkan suhteen. Ehkä me selvitään.