Vuodet vierii ja ohimoa kiristää, ainakin itselläni kaiken tämän elämän pyörityksessä. Lueskellessani vanhoja kirjoituksia, tuntuu että olen edelleen siinä samassa pisteessä missä olin viisi vuotta sitten edellistä postausta kirjoittaessani.
Kouluihin hakeminen taas kerran edessä, eikä missään näy pienintäkään valon pilkahdusta siitä että tänä vuonna oli se onnen vuosi ja pääsisin sisään. Asiat kaikki ihan auki ja en tiedä mihin suuntaa elämässä lähtisin, jos en kouluun. Työt tökkii, vapaa-ajan tylsyys tökkii... Mitä sille teen? En oikein mitään ja samalla kaikkea mahdollista. Päässä surisee suuret suunnitelmat joka suuntaan, projektia jos jonkinlaista ja miljoona kesken jäänyttä juttua tai siltä ainakin tuntuu. Mitään ei oikein saa aloitettua saati sitten saattaa loppuun asti. En oikein tiedä mikä on se juttu mikä kutsuu eniten ja mitä lähtisin jahtaamaan kaikin voimin, vaikka ongelma voi olla siinä ettei mikään nappaa koska niistä mikään ei ole se oma juttu. Ehkä se vaan on vielä löytymättä.
Suunnitelmia on ollut kaikenlaisia, mutta mikään ei ole ottanut tuulta alleen. Tuntuu että mitä pidemmälle menen sitä vähemmän mikään enää tuntuu omalta, sellaiselta jonka eteen jaksaisin nähdä kunnolla vaivaa. Tai ehkä en uskalla vaan jatkaa eteenpäin koska pelkään että jos teen paljon asian eteen niin epäonnistun ja kaikki se työ olisi turhaa. Siinä ehkä yksi syy siihen miksi kaikki jää aina niin puolitiehen. Olispa joku kristallipallo mikä kertois mihin suuntaa mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti