Päivät menee ohi, millään ei meinaa pysyä perässä. Tuntuu kuin viikot olisi vain jäänyt välistä ja kadonnut johonkin. Vastahan mä hetki sitten istuin auton kyydissä koko omaisuus mukana, matkalla Mikkeliin ja nyt stressaan jo syyskuussa odottavaa muuttoa takaisin Helsinkiin. Olen yrittänyt uskotella itselleni että voisin asua yhtä hyvin missä muualla tahansa, tuntematta minkäänlaista kaipuuta Helsinkiin, mutta ei se niin ole. Tuo kaupunki on saanut jollain tapaa mut pauloihinsa, enkä aio pistää vastaan. Sinne aion jäädä siiheksi asti, kunnes saan elämän siihen vaiheeseen, että on aika lähteä pois Suomesta, jos niin on mahdollista.
Kaikesta huolimatta pääni sisällä kummittelee ajatus siitä, että Helsinkiin muuttaessa olisin taas monen tunnin matkan päässä vanhemmistani, kaikesta tuesta ja turvasta. Viimeksi kun asuin kauempana, koin totaalisen romahduksen, minkä vuoksi muutinki pois pääkaupunkiseudulta. Ehkä syynä siihen oli sen hetkinen elämäntilanne, joka ajoi mut siihen pisteeseen. Mutta ketä voin syyttää, omia valintojahan kaikki kuitenkin oli, vaikkakin oli myös asioita jotka vain tapahtui enkä voinut niihin vaikuttaa, enkä kestänyt niiden tuomia ajatuksia ja muutoksia. Nyt asiat ovat muuttuneet ja voin kaikin puolin paremmin, mutta silti pelkään että jotkin asiat ja ajatukset tekee paluun, enkä ole vieläkään valmis käsittelemään niitä.
Aion pitää silti positiivisen asenteen niin hyvin kuin suinkin pystyn ja teen parhaani, jotta voisin toteuttaa unelmiani ja edetä elämässäni juuri niinkuin haluan. Mielialat vaihtelevat ehkä turhanki tiuhaan tahtii sen suhteen, teenkö fiksun päätöksen vai en. Tottakai pieni ahdistus kuuluu asiaan ja stressaaminen on ok, sillä pelkän muuton lisäksi opiskelu saa pääni pyörälle. Pian muuton jälkeen valmistumiseni on lähempänä kuin koskaa, enkä tiedä mitä oikein haluan sen jälkeen. Töiden hakeminen olisi tietenkin yksi vaihtoehto, mutta en haluaisi jäädä vain perustutkinnon tasolle ja ammattikorkeakoulu houkuttelee. Kuitenkin on mietittävä tarkkaan jaksaisinko opiskella taas neljä vuotta, juuri kun kaikkien vastoinkäymisten ja työnteon jälkeen olen valmistunut yhdestä koulusta.
Kaikki on kuitenki omassa päässäni suunniteltuna valmiiksi, mutta silti pieni epävarmuus hiipii jostain ja alan epäröidä. Mistä se taas johtuu.. Sitä minä en tiedä. Mutta aion päästä siitä eroon ja jatkaa hymyssä suin.
Pidän peukkuja, että tällä kertaa muutto ja asettuminen onnistuu paremmin, eikä sinun tarvitse pyöriä ahdistuksessa :) Noiden opiskeluasioiden ja asuinpaikan mietiskely kyllä pistää stressaamaan, mutta se on hyvä muistaa, että aina pääsee muuttamaan pois ja koulu-/työpaikkaa voi halutessaan vaihtaa. Elämäähän tämä vain :)
VastaaPoistatotta, Mikkeliin muutto oli fiksu päätös ja nyt on asiat saatu kuntoon niinkuin toivoinki ja uskon kyllä että Helsinkiin muutto tulee olemaan myös hyvä päätös kun on elämä kunnossa ja suunnitelmat tulevaisuuden varalle jo alustavasti hyvällä mallilla :)
Poista