Koulupäivä tuntui ikuisuudelta ja tietenkin vettä tulee taivaan täydeltä juuri tänään, kun jätän sateenvarjon kotiin. Pyykkivuori odottaa nurkassa ja tistikasa ei pienen itsestään. Matkalaukku keskellä huoneen lattiaa, huutaa täytettä ja minulle ajatus perseeni ylös nostamisesta tuottaa turhautumista.
Huomenna istun autossa matkalla Savonlinnaan, paikkaan jonne ikinä en enää muuta. Kuitenkin kummipojan syntymäpäivät ja vanhemmat odottaa. Välillä on mukavaa päästä pois pellon keskeltä ja nähdä läheisiä, etenkin kun elämäni rakkaus Jenna on paikalla. Kertakaan en ole viellä kamalaa hetkeä kokenut Jennan kanssa, toukokuun kolaria mukaanlukematta, mutta siitäkin ollaan revitty huumoria siitä asti kun olin tippaletkujeni kanssa sairaalassa. Sukulaisia, minkän sille voi.
Aww mikä pehmo!
VastaaPoista