Mikkelissä käy aika vähiin, enää kymmenen tuntia tätä pientä omalla tavallaan kaunista kaupunkia ja sitten auto starttaa kohti Helsinkiä. Vieläkään en sisäistä koko asiaa, vaikka tälläkin hetkellä makan tyhjän asunnon lattialla. Kissat juoksentelee ympäriinsä, eivätkä tiedä mihin asettuisi, kun mitään suojaisaa paikkaa ei löydy. Siinä ne nyt molemmat käyskentelevät tietämättöminä huomisesta reissusta ja viime muuttomatkan perusteella, tämäkään ei tule olemaan se hiljaisin eikä helpoin.
En oikein osaa sanoa mitään, pää lyö tyhjää eikä mikään tunnu oikein fiksulta. Kaikki tuntuu niin oudolta ja epärealistiseltä tässä vaiheessa. Yöunet tuskin hipoo edes neljää tuntia ensi yönä, sillä myös viime yön unet jäivät alle kolmen tunnin. Ehkä jännitän tätä muutosta, vaikka siltä tunnukkaan, mutta tämä ilmenee näköjään unettomuutena. Ja mikäpä sen parempi kun olemattomat yöunet, aamu kuuden herätys ja järkyttävä tavaroiden kantaminen...
En oikein osaa sanoa mitään, pää lyö tyhjää eikä mikään tunnu oikein fiksulta. Kaikki tuntuu niin oudolta ja epärealistiseltä tässä vaiheessa. Yöunet tuskin hipoo edes neljää tuntia ensi yönä, sillä myös viime yön unet jäivät alle kolmen tunnin. Ehkä jännitän tätä muutosta, vaikka siltä tunnukkaan, mutta tämä ilmenee näköjään unettomuutena. Ja mikäpä sen parempi kun olemattomat yöunet, aamu kuuden herätys ja järkyttävä tavaroiden kantaminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti