Everything seems to be alright

Stenly, Paddi ja jokujonkanimenunohdin

Espoo, grillausta, paras seura ja hyvä mieli. Pitkästä aikaa mulla oli taas hyvä mieli ja oli tekemistä. Hämäränä iltana istuttiin kalliolla ja taivaalla näkyi tähtiä ja kuu loisti kirkkaana. Oli lämpimästi päällä ja pystyi vaan olla ja ajatella. Rakastan tuollaisia hetkiä ja toivoisin et niitä olisi enemmän ja ehkä tuleekin olemaan. Aiankin toivon niin, myös kyseisessä seurassa kanssa. Pojat innostui hieman leikkimään ninjoja ja sain taas mahdollisuuden kuvata, tosin se olisi ollut helpompaa jos kamera olisi toiminut niinkuin halusin. Siinä istuskellessa grillattiin vähän syötävää ja juotiin mitä mukana oli. Musiikki soi ja kaikki istuivat nuotion ympärillä. Koko ilta/yö oli kokonaisuudessan mukava, lukuun ottamatta sitä, että lähtiessämme pois onnistuin nyrjäyttämään nilkkani. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi...

Muutaman päivän kuluttua menimme uudelleen grillaamaan, mutta tällä kertaa isommalla porukalla. Ruokaa, musiikkia, pojat ninjailemassa taas tulitikkujensa kanssa, alkoholia... Kaikki meni taas hyvin, lukuunottamatta sitä jäätävää kylmyyttä mikä sai mut käpertymään niin pieneksi palleroksi kuin vain suinkin pystyin. Toki kotimatkalla, vaikken kotiin periaatteessa mennytkään onnistuin taas nyrjäyttämään nilkan, sama nilkka, mutta entistä pahemmin. Metsässä kaikui kiljumiseni ja huuto kuinka vihasinkaan sitä paikkaa sillä hetkellä. Voin vannoa, että muita vain nauratta kun huusin raivoissani. Noh, perille asti päästiin ja se on pääasia.

Taas vaihteeksi kirjoittelu on jäänyt kun en kotona ole pahemmin ollut, enkä jaksa vallata toisten konetta istuakseni monta tuntia miettimässä miten saisin asiat fiksusti tekstiksi. Nyt olen pysynyt kotona jopa jo muutaman päivän, mutta kaipailen jo muualle. Viikonlopun jälkeen taas menossa ja keskiviikkona suuntaan Savonlinnaan muutamaksi päiväksi ja suunnitelmissa olisi talviturkin heitto, kunnon valokuvausta ja tottakai rakas pikkuserkku Jenna. Se onkin parasta tuossa reissussa. Outoa kylläkin, mutta odotan myös pitempiä automatkoja sinne ja takaisin, kun voin vaan kuunnella musiikkia ja miettiä kaikkia maailman askarrutavia asioita. Ajatukset pyörii ympyrää, mutta kaiken sotkun keskellä ajattelen siltikkin vain yhtä henkilöä. Vaarallista, mutten voi estää.

Ajattelin että Savonlinnan kuvailujen jälkeen tekisin itselleni toisen blogin, pelkkää valokuvausta varten, joka myös helpottaisi ehkä kouluasioissa. Haluan erikoistua valokuvaukseen ja aion nyt aloittaa kunnolla valokuvaamisen ja oikeasti panostaa kuviin. Kuvattaksi ilmottautuneita vapaaehtoisia on jo muutamia ja joitakin olen itse pyytänyt. Kuitenkin täällä ilmoitan kun valokuvausblogi on valmis ja siellä sitten myös erikseen etsiskelen muutamia kuvattavia pariin juttuun. Siitä myöhemmin!